Viime aikoina Mikko on usein ihmetellyt iltapäivällä ilmenevää sumuista oloaan ja väsymystä. “Ennen ei ole tällaista ollut”, Mikko miettii taas ja päättää ottaa pienet nokoset. Sama toistuu useana päivänä viikossa muutaman viikon ajan.
Mikko käy mielessään läpi elämäntilannettaan; ravinto, liikunta ja uni - tuntuu, ettei mikään näistä ole viime aikoina muuttunut. Hän käy säännöllisesti pelaamassa sählyä, syö ja nukkuu tavalliseen tapaan. Jotenkin olo on kuitenkin eri, mistähän se voisi johtua?
Lopulta Mikko keksii sen! Iltapäivän väsymys liittyy varmasti jotenkin muutamia kuukausia aiemmin menehtyneeseen uskolliseen lenkkikaveriin - Rolle -koiraan ja koiran poismenon myötä vähentyneeseen ulkoiluun.
Viimeiset kahdeksan vuotta hänen päiviänsä rytmittivät useasti päivässä toistuneet kävelylenkit raikkaassa ilmassa. Nyt tätä rutiinia ei enää ole. Täytyy rakentaa uusi rutiini, mutta miten? Kävelylenkki ulkona ilman koiraa ja päämäärää ei tunnu ajatuksena Mikosta houkuttelevalta. Lenkille lähtöön tarvitaan jokin uusi tarkoitus.
Mikko ymmärtää, että hyötyliikuntaa on lisättävä ja aikoo varata tulevaisuudessa enemmän aikaa asioille tai tapaamiseen menemiseksi ja käyttää matkan hyödyksi ulkoilemalla. Helpommin kuitenkin päätetty kuin tehty. Aika tuntuu loppuvan aina kesken eikä motivaatiota tunnu riittävän. Tänäänkin hän otti jälleen auton alle mennessään parturiin.
Illalla sählyssä joukkuekaveri juttelee kuulleensa uudesta palvelusta nimeltä Yhdessä Ovesta Ulos. “Kuka nyt haluaisi osallistua etälenkkiin puhelimen välityksellä?!”, pelikaveri ihmettelee. Asia jää Mikon mieleen sählyn ajaksi ja illalla hän päättää ottaa asiasta selvää. Ryhmän kanssa jaettu lenkkihetki voisi hyvinkin olla juuri hänen kaipaamansa kannuste ulkoilemiseen!